Kauppareissulla perjantairuuhkassa on paljon tuttuja, kuten yleensäkin. Moikkailen normaaliin tapaan ja alan jossain vaiheessa ihmetellä ihmisten varovaista käytöstä. Kunnes hokaein… Minulla on silmät punaisena ja aina kun avaan suuni, alkaa oikeasta silmästä valua kyyneleet. Allergiaa… ja minähän pihistän viimeiseen asti, ennen kuin lääkitsen sitä.

Palvelutalolla on lääkitykset kohillaan. Repe tulee käytävällä vastaan ja huikkaai, että kylläpä on paljon kauniita naisia. Kerätään kaikki kasaan ja kohta lähdetään juhlimaan! Osastolla on käymässä myös ”terapiavauva”. Hoitajan lapsenlapsi Teo, ikää huikeat kolme kuukautta. Äitini on onnesta sykkyrällä ja juttelee vauvalle jopa kokonaisia lauseita. Ja onpa kyyneleitteni seassa muutama liikutuksenkin kyynel. Menisihän tuolla vauva tai pari päivähoidossa? Toisivat iloa vanhusten päivään. Oikean vauvelin lähdettyä sitten pitelemme vauvanukkeja sylissä ja juttelemme niille. Somia ovatkin, niin kauniit siniset silmät, suppusuu ja nykerönenä.

CD-llä Lasse laulattaa ja Liisa ja Taina pistävät oikein tanssiksi. Hoitajat parinaan, että pysyvät pystyssä. Ruoka-aika lähestyy. Väinöä ihan selvästi ärsyttää moinen riekkuminen ja keikistely. Ottaa rollaattorinsa ja kävelee arvokkaasti ruokapöytään omalle paikalleen pöydän päähän. Supatan äidille, että muistahan sitten syödä että jaksat. En syö! Ilmoittaa topakasti. Hoitaja kertoi kyllä syöneen hyvin.

Mitähän lie pölyä on ilmassa, kun vielä kotiin lähtiessä autossakin pari kyyneltä vierähtää poskelle.