”Sitten sitä ihan huomaamattaan tulee pyyhittyä kaikki keittiön pinnat”, sanoo pirteä asuntoesittelijä esittelemässään keittiössä. Asuntoa myymässä oleva talon emäntä nyökyttelee hymyillen, niinhän siinä tuppaa käymään. Vilkaisen tytärtäni, joka on ostamassa uutta kotia. ”Jos äitiinsä tulee, niin voi pyyhkimiset jäädä vähemmälle”, naureskelen.

Siis ihan huomaamattaan. Taiji valmentajani tekee harjoituksia ihan huomaamattaan iltauutisten lomassa (mitään hömppäohjelmaahan kukaan ei koskaan katso). Minulla jää ihan huomaamatta siinä sivussa tehtävää harjoitusta varten esille varatut kahvakuula ja jumppakuminauha. Rakas sisareni saattaa ihan huomaamattaan tiskata. Se on hänestä rentouttavaa. Joku toinen kitkee ihan huomaamattaan kukkapenkin ohi kulkiessaan. Tai ainakin nyppii kuivat kukat pois.

Saatan ihan huomaamattani ottaa hömppää (tunnustan, olen koukussa kahteen tv-sarjaan) katsellessani sakset esiin ja leikellä kuvia lehdistä. Minulla on varmaan satoja kuvia varastoissani. Hoitotestamenttiini voi lisätä, että minulle on annettava sakset ja paljon leikeltävää, niin pysyn virkeänä. Lehdet päätyvät keräykseen vasta saksieni kautta. Kierrätystä parhaimmillaan.

Syksyn koittaessa alkavat taas uudet ryhmät ja ohjaukset. Kuvilla on ihmeellinen vaikutus. Aikuiset ihmiset selailevat kuvia, tutkivat ja koskettelevat niitä. Keskittyneesti ja uutta löytäen. Voi se pieni riemun pilkahdus sisimmässäni, kun joku kysäisee, että hei saanko ottaa tämän mukaan? Ja ihan huomaamattaan jokainen selailija siirtää kuviin positiivista energiaa, pienen palan unelmastaan. Samalla ehkä saa ripauksen edellisen selailijan unelmasta ja hyvästä mielestä. Huomaamatonta, mutta näkyvää kierrätystä sekin.