Blogi

Vertaistukea

Torstai 24.10.2013 klo 12.32 - Sirpa Jyräs-Ikonen


Jokainen sukkahousuja käyttänyt tietää, miten ärsyttävää on, kun sukkahousut ovat kierteellä. Tai ovat liian pienet tai muuten vain hiertävät. Ahistaa ja puristaa, keskittyminen kärsii, mikään ei tunnu onnistuvan. Ja jos erehtyy valittamaan, niin työkaverit vain tuhahtavat, että elä valita mee laittamaan ne kunnolla tai ota pois.

Jokaisella meistä on jotakin hiertävää elämässä, ei aina, mutta joskus. Ja toisilla enemmän kuin toisilla. Kroonisen kivun vaikutuksista työelämässä ja työssä jaksamiseen puhutaan yllättävän vähän. Tutkimuksia kroonisen kivun vaikutuksista arkielämään löytyy montakin.

Tutkimuksissa nousee esiin yksi yhteinen teema: kivun tuomat rajoitteet entisenkaltaiselle toiminnalle. Toisin kuin fyysisesti näkyvissä vammoissa, kroonisessa kivussa ongelma on usein näkymätön. Se aiheuttaa kivun kokijalle ongelman: miten oikeuttaa oma toimintarajoittuneisuus näkymättömän vamman kanssa? Ilman näkyvää syytä kipua usein vähätellään ja kivun kokijan voidaan jopa väittää olevan itse syypää kipuunsa.

Jos kivusta kärsivä ihminen hakee apua lääketieteellisiltä tahoilta ongelmaansa, riskinä on ihmisyyden korvautuminen potilaan roolilla. Ympäristöstä tuleva kivun vähättely ja halventaminen ilmenee kivusta kärsijöillä syyllisyyden ja häpeän tunteina.

Miten puhua kivusta niin, että muut ottavat ongelman vakavasti ilman riskiä leimautua turhan valittajaksi? Moni pyrkii pitämään yllä terveen ihmisen imagoaan sairaudesta tai kivusta huolimatta. Pitemmän päälle se käy vaikeaksi ja stressaavaksi, niin henkilölle itselleen kuin läheisilleenkin.

Mutta kerropa jollekin naiselle hiertävistä sukkahousuista. Hän ymmärtää heti, koska mitä suurimmalla todennäköisyydellä on kokenut saman. Sinun ei tarvitse selitellä, saat kyllä myötätuntoa ja ehkä pari hyvää neuvoakin. Siis vertaistukea parhaimmillaan. Naisten vessassa on hyvä ”tyhjentää roskis” sukkahousuongalmasta ja purkaa paha mieli ilman että kukaan tuomitsee tai arvostelee.

Vertaisryhmässä kukin voi olla omana itsenään. Ryhmän yksi peruspilareista on vaitiolovelvollisuus ja luottamuksellisuus. Mitä ryhmässä puhutaan, jää ryhmän sisälle. Vertaisryhmässä kukaan ei kyseenalaista tuntemuksiasi. Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija.

Sukkahousuista olen luopunut jo aikapäiviä sitten. Työnohjaajan opintojen lopputyöhön on mukavampi paneutua virttyneissä kalsareissa, muotoihini muotoutuneissa. Rento mieli tuottaa luovempia ajatuksia, materiaalia on kertynyt työstettäväksi roppakaupalla. Nyt alkaa olla kasassa paketti, jota jakaisin mielelläni eteenpäin. Yhteydenottoja odotellessa…

Avainsanat: vertaisryhmä, migreeni, työnohjaus


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini