Isällä ja äidillä oli MansikkaMaa. Aina, niin kauan kuin muistan, välillä pienempi, välillä isompi. Hyvin hoidettu, ja jos säät sallivat, sato oli aina runsas. Mansikoita riitti myös lasten ja lastenlasten perheille. Sitten isä kuoli, vuosi sitten keväällä. Ja äiti joutui muistisairaana palvelutaloon.

Siinä me seisoimme keväällä MansikkaMaan vieressä, viisi EiPuutarhaIhmistä. Ja yksi EnemmänPuutarhaIhminen, tyttärentytär, jolle kaikki ViherPeukaloGeenit olivat mummoltaan hypänneet. Mietimme, mitä teemme. Annammeko periksi, kerätään sitten syksyllä mansikoita, jos jotain satoa tulee. Vai yritämmekö tehdä jotain. Ja päätimme Yrittää.

Pidimme parit talkoot, laitoimme lannoitetta, ei liikaa, muuten vain lehdet kasvavat. Aloitimme EtanaSodan. EtanaPerhanathan eivät syö isän ja äidin mansikoita. Piste. Perustimme baarin, levitimme etanasyöttiä, sellaisia mintunvihreitä nonparelleja. Sitten tulee EtanaPerhana, syö namipalan, menee koloon ja poksahtaa. Se tehosi. EtanaPerhanat luovuttivat ja katosivat, poks vaan. Räksäverkkojakin piti viritellä. Niitä löytyi autotallin ylähirreltä.

Mansikoitakin tuli. Tuli paljon. Kyllä kerrankin tuli äitiä ikävä, kun sunnuntaiaamuna helteessä keräsin yksin koko MansikkaMaan. Sen kymmenen kiloa mansikoita. Siskot olivat jännittäneet niin paljon TangoMarkkinoita, etteivät aamulla jaksaneetkaan herätä. Kyllähän minä sen ymmärrän, vaikka en TangoMarkkinoita seuraakaan. Korisevan Arja on kyllä hyvä. Mietin, miten kaksi vanhaa ihmistä ovat jaksaneet hoitaa niin isoa MansikkaMaata.

Syksyllä pidimme taas talkoot. Vähän oli orpo olo (tarkalleen ottaen orpoja olimmekin), kun emme ihan tienneet mitä pitäisi tehdä. Sellaista CityMansikanViljelyä, tehdään mikä näyttää hyvältä. Otimme rönsyistä taimia valeistutukseen. Touhussa tuli isää ikävä. Äitiäkin tuli ikävä, hän kun ei oikein enää muistanut mitä pitäisi tehdä. Pudisteli vaan päätään, kun HupsutTytöt touhusivat mansikkamaalla ihan älyttömiä.

Tänä keväänä mietimme taas mitä tekisimme MansikkaMaan suhteen. Viisi meitä ilmoittautui Urakkaan. RönsyTaimet istutimme aikuisten oikeasti, laitoimme lannoitetta sopivan määrän, EtanaPerhanoille perustimme baarin, verkot viritimme RäksänRohjakkeille.

Ja kas, satoa alkaa tulla. Jos säät sallivat, niin runsaasti. MansikkaKakunkin jo tein, sen söimme juhannuksena äidin kanssa palvelutalon parvekkeella. Ja hyvältä maistui Kesän Ensimmäinen MansikkaKakku. ÄidinOmistaMansikoista. Jopa hymyilytti hampaatonta suuta.